2017/11/05

Army of one

Huomenna alkaa uusi päiväosastojakso ja mun pitäisi olla jo menossa nukkumaan, mutta tulin vielä kirjoittamaan, koska ei väsytä. Otin lääkkeet jo reilu tunti sitten, mutta koska olen niin täynnä, ne eivät varmaankaan ala vaikuttaa vielä hetkeen.

En tiedä mistä olen saanut motivaatioita ja tahdonvoimaa, mutta en ole oksentanut torstain jälkeen ja olen syönyt kunnolla. Olen viikonlopun aikana pakottanut itseni syömään lämmintä ruokaa pari kertaa päivässä ja lisäksi vastannut mielitekoihin, minkä seurauksena esimerkiksi tänään kaupasta lähti mukaan pipari-Dumleja.

Mun olo oli alkuviikosta aika kauhea, oikeastaan se on ollut kamala jo pidemmän aikaa. Maanantaina Vamokseen lyhyen matkan pyöräillessäni tuntui, että pyörryn kesken fillaroinnin. Pääsin perille, mutta kaupunkipyöräasemalla mun piti kerätä voimia viisi minuuttia, jotta pystyin kävelemään viimeiset kymmenen metriä sisälle. Olen kesästä asti joutunut käymään verikokeissa joka viikko, koska arvot ovat sen verran huonot, että niitä pitää seurata. Tiistaina lääkäri soitti, että oksentelun takia kärsin nestehukasta ja käski juomaan enemmän vettä.

En jaksa enää heikotusta, palelua ja masentuneisuutta, enkä halua jatkuvasti pelätä ja olla pienenkin rasituksen jälkeen tunnustelemassa pulssiani. Ahdistaa aivan tajuttomasti, mutta tilan saa korjattua vain syömällä. Ja taas kerran muistuttelen, että ahdistus on vain tunne eikä siihen kuole, toisin kuin syömättömyyteen.

Anorektinen puoleni haluaisi laihduttaa osastoa varten. Hävettää mennä huomenna punnitukseen, koska painan mielestäni tajuttoman paljon. Olen muutamassa päivässä onnistunut keräämään kroppaani liki neljä kiloa. Hyi, hyi, hyi! Hoitajat ja lääkäri tuskin kuitenkaan ajattelevat, että olen nyt hirveä läski, vaikka siltä tuntuukin... En tiedä mikä siinä on, että vaa'an pitäisi aina näyttää mahdollisimman vähän, jos joku muukin näkee painon. Esimerkiksi poliaamuina ei voi juoda edes kahvia, koska mukillinen näkyy parinasatana grammana. Mikä järki? Ei sen puoleen, että missään kyseisen sairauden tuottamassa ajatuksessa olisi mitään järkeä.

Vähän hermostuttaa huominen, mutta niin sen kai kuuluukin olla. Nyt hyvää yötä!

10 kommenttia:

  1. Sama juttu täällä tuon painon kanssa. En ole ikinä harrastanut mitään tankkauksia ennen punnitusta, koska olen halunnut että vaaka näyttää mahdollisimman vähän myös toisten silmiin. Kuten sanoit, eihän tässä tosiaan järkeä olekaan :/ Tsemppiä jaksolle! Muista että olet siellä itseäsi varten ja kaikki ovat oman polkunsa omissa vaiheissa eli älä vertaile vaan katse kohti omaa maalia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja todellakin olen päiviksellä vain itseäni varten. Jokaisella on omat ongelmansa, ja yritän keskittyä vain kohtaamaan omat pelkoni.

      Poista
  2. Olit välillä jo vähän parempana. Mistä tämä uusin romahdus tuli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä. Ehkä tuli liikaa muutoksia samaan aikaan. Vanhemmat muuttivat lapsuudenkodista, minä muutin uuteen kaupunbginosaan, Vamos alkoi, polilla alettiin puhua DKT:stä (=nykyinen psykoterapia jäisi tauolle)...

      Poista
  3. Oih, oon lukenut sun blogia vajaan vuoden ja aina tykännyt sun postauksista, mutta tästä tykkäsin ihan superpaljon.
    Oot ihan älytttömän kova muija, arvostan. wau mikä asenne, ihana sinä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tän sairauden kanssa on asenteen oltava taistelu-moodilla, jos oikeesti aikoo parantua.

      Poista
  4. Tsemppii Noora❤ vihastuttaa lukea joitain kommentteja täältä koska voin samaistua niin hyvin sun tilanteeseen väliaikasine romahtamisineen jne. Vaikka nyt olen itse ollut balanssissa jo hurjan kauan.

    VastaaPoista
  5. Mulla oli aina sama painon kanssa, et jos tiesin et on eessä punnitus nii ei voinu juoda ees lasii vettä ennen sitä (tai ehkä just sen yhen lasillisen :D). Huh onneks kukaan muu ei mua enää punnitte ku minä itse. Tsemppiä! Oot vahva <3

    VastaaPoista
  6. Ois kiva kuulla miten sulla meni eka viikko päivisjaksoa?

    VastaaPoista
  7. Tää on jotenkin niin kauhean ristiriitaisen tuntuista ja kontrasti miltei kirvelee tajuntaa, kun itse käyn huvikseni vaa'alla oltuani vaikka koko viikonlopun kamalassa ähkyssä, ja vain naureskelen lukemille kun ei niillä oo mitään merkitystä.. ��

    -K.K.

    VastaaPoista