2017/10/10

Päivisday nro 2

Ristitiitaisia tunteita. Koen itseni terveemmäksi kuin kertaakaan sairastumiseni jälkeen, mutta silti tällä hetkellä olen kymmenen tuntia päivästä osastolla harjoittelemassa syömistä. Tänään oli pitkä päivä, joka alkoi kahdeksalta aamiaisella ja päättyi vasta päivällisen levon jälkeen kuudelta.

Aamulla oli todella vaikeaa päästä ylös, sillä olen nukkunut viime aikoina liki 12 tunnin yöunia, enkä eilen illalla todellakaan mennyt seitsemältä nukkumaan. Yleensä mulle riittää n. kahdeksan tuntia unta, joten laitan tän jatkuvan väsymyksen huonon ravitsemuksen piikkiin.

Tiistaisin on "sämpyläpäivä", joten aamulla ei ole tarjolla puuroa, vaan kaikki syövät kokonaisen sämpylän päällisineen. Leipä on aina ensimmäinen asia, joka ruokavaliostani karsiutuu pois, joten hyvä taas palautella muistiin, että leivässä (varsinkaan vaaleassa sellaisessa) ei ole mitään sen ihmeellisempää. Tuli myös syötyä ensimmäinen viili vuosiin.

Aamupäivällä suunniteltiin torstain ruoanlaittoa, käytiin kuuntelemassa psykoedukaatio Etelän Sylin toiminnasta ja aloitettiin leffa, jota jatkettiin lounaan jälkeen. Lounaan ajan oltiin evakossa jossain perhesyömisen tiloissa(?), koska päiviksen keittiöön asennettiin uutta tiskikonetta.

Iltapäivällä pienryhmässä meitä oli vain kolme ja tuntui, että hermostuksissani höpötin taas aivan liikaa omista kokemuksistani. Sen jälkeen aloitettiin toinenkin elokuva, mutta vähän ennen päivällistä mua alkoi ahdistaa niin, että tuijottelin vain ikkunasta ulos. Keksin "harjoituksen", jossa samanaikaisesti laskin ohi kulkevat autot numeroin ja pyöräilijät ja lenkkeilijät kirjaimin. Aivot saivat näin muuta tekemistä kuin ruoasta stressaamisen.

Itse päivällinen tuntui melko hankalalta ja aina kun syöminen on haastavampaa, tulee tietyt sairaat maneerit automaattisesti käyttöön. Etsiskelin taas lusikalla keitosta ensin kaikki porkkananpalat, sitten perunat ja lopuksi jäljellejääneen linssimössön. Pystyn nykyään useimmiten syömään suht' rennosti ja ilman maneereja, mutta huomasin jo kesällä päiväsairaalassakin, että jos oli huono päivä, niin keittolusikka kääntyi kädessä toisin päin ja söin sosekeittoa kuperalla puolella.

Ehkä vähän yllätyin siitä, kuinka (henkisesti) paha olo mulle päivän jälkeen jäi. Onneksi Demi oli poikkeuksellisesti hereillä jo ennen seitsemää kun pääsin kotiin. Joten vaihdoin collegehousut jalkaan ja otin tietokoneen mukaan makkariin aka hamsterihuoneeseen. Askartelin tyhjästä kaurahiutalepaketista Demille uuden tunnelin ja mietin, että voisin keksiä sille lisää aktiviteettia myös häkin ulkopuolelle iltaulkoiluja varten. Esimerkiksi talouspaperistahan saa muotoiltua vaikka mitä, jos sitä vähän kastelee ja antaa sitten kuivua. Jos jollain on vinkkejä virikkeistä, niin kertokaa ihmeessä.

Nyt aloitan päivän kolmannen leffan Netflixistä ja yritän saada syötyä jotain iltapalaa...

8 kommenttia:

  1. Näitä on kivoja lukea, ja hieno mun mielestä toi sämpyläpäivä. Mullahan aina viikonloppuisin oli sellaiset koska puuroa ei ollut. tsemppiä päiviisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas söin viikonloppuisin aina murjoja (jotka silloin oli pahvia, eikä muromysliä niinku kai nykyään). Kiitti :)

      Poista
  2. Millaisia elokuvia tykkäät katella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhu, scifi, fantasia.. Eli pitkälle sama maku kun kirjojen suhteen. LotR:it on on parhaat leffat ikinä.

      Poista
  3. Kiva jos kirjoittelet nyt tiuhaan tahtiin! Joka postauksen luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mun pitäis useemmin vaan kirjotella fiiliksiä, eikä aina keskittyä siihen, että aina pitää olla myös kuvia. Eikä kuvituskuvien tarvitsisi olla täydellisiä. Oon nykyään liian perfektionisti tän blogin suhteen.

      Poista
  4. Muista pitää kiinni siitä mihin olet päässyt. Jos vaikka tunnet itsesi "liian" terveeksi siellä. On hyvä, jos huomaat siellä missä asioissa olet päässyt eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Koska mulla on melkein joka päivä ollut fiilis, että "mitä vittua mä teen täällä, kun tiiän jo nää kaikki asiat". Tiiän täsmälleen miten tulisi toimia, mutta käytännössä ei vaan onnistu. Muita kuunnellessa tiedostan, että olen päässyt aivan helvetisti eteenpäin, enkä enää halua pudota tuohon syömishäiriön valheelliseen maailmaan.

      Poista