2017/06/01

Päivispäiväni kuvina

Oon jo monta viikkoa suunnitellut tekeväni my day -postauksen joltain arkipäivältä kun käyn päiväsairaalassa. Tiistaina päätin toteuttaa suunnitelmani ja latasin aamulla kameran akun. Asiaa tietenkin hankaloitti se, ettei osastolla saa juuri kuvata, mutta ehkä saan annettua jonkinlaisen käsityksen päivästäni myös tekstin kautta. Joten:

Kello soi puoli seitsemältä ja pääsin ylös parin herätyksen jälkeen. Pesin hampaat ja aamupalaksi söin puuroa siemenillä ja maapähkinävoilla, päärynän ja vaniljateetä. Häkkiotuskin oli hereillä, muttei halunnut tulla ulos, joten annoin sille aamupalaksi puolikkaan saksanpähkinän.




Osastolle ajelin tapani mukaan parilla sporalla. Arvatkaa onko ärsyttävää kun ratikka, johon pitäisi vaihtaa on juuri nykyisen kulkuneuvon edellä niin, että jokaisella pysäkillä ehtii melkein juosta etuovesta takaovelle.

Päiväsairaalaan pääsin paikalle tasan yhdeksältä, joten laitoin pikaisesti tavarat kaappiini ja otin kupin kahvia juuri aamukokouksen alkaessa. Ollaan alettu parin muun kasvissyöjän kanssa tuoda omat kauramaidot mukana, koska osaston Plantin soijamaito on järkyttävää paakkuuntuessaan kupin pohjalle.



Tiistaisin on liikunta-aamupäivä, jolloin saa valita kuntosalin ja kävelyn väliltä. Lähdin kävelyporukan mukaan keskuspuistoon. Yritin valokuvata samalla kukkia, mutta porukassa hiekkateiltä poikkeaminen ja puskissa konttailu nolotti sen verran että lopulta suosiolla moikkailin muiden kanssa Ruskeasuon ratsastuskoulun tarhailevia poneja ja heppoja.



Kävelyn jälkeen kuvautin pihalla mun asun ja siitä jatkettiin tauon jälkeen sanaryhmään, jossa tän viikon aiheena oli "minä". Omia tekstejä ei tarvitse lukea ääneen (hehe onneks! Mä rustasin ryhmän alussa pari säälittävää riviä vihkoon), vaan ensisijaisesti keskustellaan ryhmän kesken heränneistä ajatuksista. Mietittiin muun muassa mistä minuus koostuu, siihen liittyviä rooleja, iän ja sairauksien vaikutuksia ja miten oma ja toisten näkemykset itsestä eroaa.




Seuraavaksi käytiin syömässä. Me ruokaillaan henkilöstöravintolassa, välillä istutaan koko porukka samassa pöydässä ja välillä jakaudutaan pienempiin ryhmiin. Hoitajat valvoo, että kaikki käy ruokalassa, mutta muuten syömisiin ei puututa. Yleensä ruoat on ollut tosi hyviä, mutta tän päivän tofukastike oli aika mautonta. Onneksi salaattipöydässä on aika hyvä valikoima!


Lounaan jälkeen istuin puolisen tuntia omissa oloissani kallioilla sairaalan pihalla. Selasin somet läpi kännykästä ja kuuntelin musiikkia. Musta on ihan ok syödä muiden seurassa, mutta ruokailun jälkeen tarvitsen yhä edelleen omaa aikaa rauhoittua.

Päivän vikana ryhmänä oli rentoutusryhmä, jossa tällä kertaa oli jännitys-rentoutusta. Osa porukasta jopa nukahti, mutta mun ajatukset oli täydessä vatsassa ja tulevassa illassa ja koirassa.


Rentoutuksen jälkeen oli vielä iltapäiväkokous ja verryttely, jossa jokainen keksii vuorollaan jumppa- tai ventysliikkeen. Mä taisin muistaakseni esittää jonkun tasapainoliikkeen.

Osastolta suuntasin sporalla Kampin Kelaan toimittamaan muutamia liitteitä. Stressaa, sillä osa tarvittavista papereista puuttuu edelleen ja laskut on myöhässä. Masennus sanoo että ei kiinnosta, mutta muistutusten myötä on pakko alkaa kiinnostaa jos mielii pitää luottotiedot kunnossa. Bussia odotellessa söin välipalaksi banaanin.



Kotiin päästyäni arvoin Netflixin ja lukemisen välillä. Päädyin aloittamaan Valtaistuinpelin (Game of thrones). Oon kattonut ekan tuotantokauden kyseistä tv-sarjaa, mutta en vaan pääse sen pidemmälle. Oon aina tykännyt ennemmin lukea kirjoja kuin katsoa leffoja, joten jos mä näin pääsisin kiinni tähän niin-hehkutettuun-sarjaan.


Päivälliseksi makaronilaatikkoa ja parsakaalia. Mulla ei ollut ketsuppia, joten tomaattimurska + suola toimi korvikkeena.


Kuuden jälkeen Lunalla oli aika eläinlääkäriin, joten käytiin ennen sitä ulkoilulla pikkusiskon ja hänen poikaystävänsä kanssa. Lumpsu käyttäyty tosi hienosti ja lekurillekin mentiin ihan mielellään, mutta piikin kohdalla taisteltiin vastaan ja nukutusainetta vastustettiin niin paljon että lopulta leuka kopsahti väsymyksestä lattiaan.




Tässä vaiheessa iltaa jätin kameran kotiin. Käytiin autolla hakemassa puppe lääkäristä ja kannoin sen porukoille omaan petiin. Neiti oli ihan lääkepöllyssä ja havahtui vähän väliä istumaan ja nuokkumaan. Olisin ollut valmis jäämään koiran kanssa nukkumaan olkkarin lattialle, mutta äiti raahasi peiton sohvalle ja katsoi yön doggon perään.

Mäkin lähdin kotiin iltapuuhille ja syömään iltapalaa. Demikin sai juoksennella hetken aikaa vapaana asunnossa, vaikkakin se selvästi pelkäs mua jostain syystä. Haisin varmaan koiralta. Nukkumaan pääsin yhdentoista aikaan.

33 kommenttia:

  1. Hienoa että on mennyt noin hyvin, kyl asiat aina selviää!
    Toi kohta missä sanoi että masennus ei välitä laskuista on niiiin tutun kuulonen... Mullakin on useampi tonni velkaa ja en ole maksanut yhtään laskua kahteen vuoteen (vakuutukset, auto, sähköt jne.) vuokria olen maksanut 2 vuoden aikana varmaan 5-7 kertaa? Luottotiedot on varmasti mennyt, en ole uskaltanut katsoa.. Rahaa menee niin paljon että on myyty melkein kaikki arvoesineet ja jopa sohva on takapuolen alta myynnissä että sais voita leivän päälle. Mutta eiköhän asiat jotenkin selviä, meillä kaikilla. Ei saa vaan luovuttaa, taistelet ja voitat sen oman hirviösi vielä. Olet vahva, mä tiedän sen. T. Etelä sylin luoennolla ollut rastapäinen peikko jos muistat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onneksi saanut vuokrat ja muut laskut maksettua, mutta tässä parin kuukauden aikana päivis- ja hammaslääkärimaksujen kanssa on tullu ongelmia kun Kelan kanssa asioiminen ja toimeentulotuen hakeminen tuntuu vaikeelta. Sulla on sentään ollu sohva, mä vietän aikani istumalla hapsumatolla :D
      Muistan toki :) Ilmottaudu ens viikon Heurekan-retkelle?

      Poista
    2. Oi en huomannutkaan tota retkeä! Ilmottauduin mukaan, voisin tulla moikkaamaan sua jos sulle vaan käy :) en halua tunkeilla mitenkään. Rastat on kyllä hävinnyt, miehen mielestä haisi karmealle oli siinä kyllä oikeassa XD

      Poista
  2. Onko sulla uusi tatuointi kädessä kun näyttäisi sen päällä olevan jotain teippiä tms? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on :) postailen siitä myöhemmin kun on parantunu

      Poista
  3. Moi
    Pitkästä aikaa

    En huomannutkaan noita tatskapeittoja, niin kiiruhdin ahmimaan seuraavia kuulumisia

    Mä en oo vähään aikaan käynyt täällä. Edes oottamassa uutta. Oon pitänyt vähän Noora-taukoa. Kun tutustuin sun tarinaas, innostuin hulluna ja ihastuin. En osaa sanoa et henkilöön, tarinaan, sieluun vai mihin. Ku en tunne sua.. ja sit se ahdisti vähän, kun en tienny mistä ne tuntemukset tuli, ja kohdekin vain kuvia ja tekstejä, tai ajatus, toivomus

    Ihanaa kuitenki nähdä sun ainakin fyysinen hyvinvointi, ja ihanaa myös kuulla sun juttuja. Kuulostaa mainiolta :)

    Jään oottamaan tatskakuvia

    Ai niin, oon jo viikon pohtinu mikä tuon ihanan Cairn-turrin nimi olikaan ku en jaksanu käydä tarkistamassa. Olin unohtanu, hassu. Jos oltais jossain kohdattu ja sulla turri mukana, oisin nolannu itteni joutumalla kysymään :D

    P.s. oot ihana. suloinen. ihana. ihailtava. suloinen. en pääse susta yli vaikka pidin päivittäisen jatkuvan mielessäolon jälkeen taukoa, etten ajatellut kuin pari kertaa päivässä enintään jos sitäkään.. mut ei auttanut. En kyl vielkää oo stalkkeri. Ai niin viimeks kun sulla tuli pitempi julkaisutauko, niin pelkäsin et mun kiihkeän aktiivinen blogin seuraaminen ahdistaisi.. toivottavasti ei. Ehkä luulen itestäni liikoja, ei ois eka kerta :D

    <3

    K.K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi pitkästä aikaa ja tervetuloa takaisin Nooratauolta :'--D
      Mullakin käy tosi usein niin, että ajattelen oman toimintani vaikuttavan muihin. Todennäköisesti en kuitenkaan järkyttäisi toisten päivää vaikka kulkisin kadulla meikittä epäsiisteissä vaatteissa ja eriparikengissä, sillä me ihmiset ollaan paljon tietoisempia itsestämme kuin satunnaisista vastaantulijoista. Joten ei, mun postaustahtiin ei vaikuta millään tavalla se kuinka monta kommenttia sinä tai joku muu jättää.

      Poista
    2. Lähinnä pelkäsin että tyyli/intensiivisyys jolla osallistun vaikuttaisi jotenkin negatiivisesti. Itsesuojeluvaisto yms, u know :D

      -K.K.

      Poista
    3. Kadulla tassutellessa vastaantulijat ottaa sut vastaan sellaisena kuin oot. Ei ne kai yleensä mieti miten muuten voisit ollakaan. Ennemmin sitä on kriittinen itteään kohtaan jos miettii mitä muut ajattelee. Mä oon itse yrittänyt harjoitella tota..

      Poista
  4. Ai niin, oon nähny saman kirjan useesti viime aikoina ja miettiny, pitäiskö. Sarja on loistava, mut oon aina pitäny enemmän kirjoista, koska tarinalla ja mielikuvituksella on paljon enemmän tilaa, ja kertoja ehtii kuvailla tunteita ja yksityiskohtia paljon tarkemmin..

    K.K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa kirjassa on yli 700 sivua, eikä mun keskittymiskyky oo tällä hetkellä kauheen hyvä, joten mun lukeminen jäi pariin ekaan lukuun. Tossa vieressä kirja vieläkin odottaa jatkamista, mutten viitsi uppoutua kun kirjaston laina-aika tulee kohta täyteen ja joudun opuksen palauttamaan. Tohon on todennäkösesti varauksia sen verran, ettei uusiminen onnistu.

      Poista
    2. Kirppareilta löytyy, ja antikvariaateista :)

      Poista
    3. Oon lukenut yli 2000-sivuisia opuksia, englanniksi :D Hyvä tarina, siinä kaiken a ja o ;)

      -K.K.
      P.s. olen myös vastuussa edellisestä kommentista :D

      Poista
    4. Mä sain ton nyt uusittuu ni yritän lukee :)

      Poista
  5. Oon sulle niin kateellinen,että uskallat laittaa omia kuvia :)

    VastaaPoista
  6. Omg.

    Musta on hauskaa ettet reagoi tiettyihin asioihin lainkaan, varmasti luet ja mietit, mut et sanallakaan vastaa tai kommentoi.. Mä oon ihastunut suhun! Okei, siihen voi olla tietysti vaikeeta vastata mitään järkevää.. :D
    Haluisin niin kovasti vaikka joskus istahtaa vahingos sporaan tai vaik suokin lautalle sun viereen, tajuta et oot siinä.. säikähtäisin, mun henki salpautuis hetkeks, mut kerättyäni itteni hakisin katsekontaktii tai ottaisin varovasti kädestä kii, vaik pelottais ihan helvetisti. En ehkä sanois mitään ja vetäytyisin vähän kauemmas antaakseni tilaa, mut samalla sanoisin sulle silmilläni et tunnen sut, tunnistan sut, ei hätää, voit luottaa, oon tässä.. hymyilisin, jäisin oottamaan reaktiota :)

    Mä oon tosi usein miettiny et miltä sä mahdat tuoksua? Kaikki ihmiset tuoksuu joltain, parfyymeilta, dödöiltä, vaatteiden huuhteluainelta, sit on viel ominaistuoksu johon syömiset ym vaikuttaa.. miltä sä tuoksut?? Mul tulee sua miettiessä mieleen vaan ruusut, semmoset riiputetut kuivatut joissa on hailakka ohut kukkainen tuoksu. Toisaalta vois olla joku paljon vahvempikin, tummempi, moniuloitteisempi.. ehdottomasti kukkainen/hedelmäinen, jos jotain :D

    <3

    -K.K.

    VastaaPoista
  7. Mua hiukan ahdistaa.. oottaa vastauksia :D vaikka järki sanoo ettet voi päivystää täällä päivästä toiseen aamusta iltaan, eikä siinä ois mitään järkeekään, mut silti käyn monta kertaa päivässä tarkistamassa oisitko kirjottanu jotain X)

    -K.K.

    VastaaPoista
  8. Tää sivu nyt jumittaa kun yrittää kirjoittaa...Mut kuitenki semmonen juttu että mä uskalsin myös aloittaa blogin..sä oot rohkea kun uskallat laittaa omia kuvia:)

    VastaaPoista
  9. Taas kerran päädyn unettomana tänne, kaivaten kuviasi, tarinoitasi. Ei mitään uutta.. pidätkö itse Noora-taukoa? :D

    <3

    -K.K.

    VastaaPoista
  10. Onpas rasittava tuo K.K. stalkkeri. Ainakin itseä alkaisi Nooran asemassa ahdistaa... :/ Toivottavasti jätät moiset omaan arvoonsa!

    Mut asiaan, eli Noora miten sulla menee? Onko juhannukseksi suunnitelmia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin samaa et pitääkö Noora blogitaukoa ehkä K:n takia mutta tuskin ja toivon että ei! K:lle vinkkiä sen verran et saa olla ihastunut ja näin, mutta sen toisen näkökulmasta katsottuna kannattaa jättää jotkut viestit/asiat kirjottamatta! Omasta kokemuksesta puhun et jos ei jo aluksi mennyt maku johonkin henkilöön niin viimeistään siinä vaiheessa, kun se henkilö ei osaa jättää rauhaan ja anna aikaa vastata sitten kun itse haluaa. :( Et varmasti tarkoita pahaa, ymmärrän sen, mutta esim tuo edellinen kommenttisi eilisestä olisi voinut olla vain toteamus omassa päässäsi eikä sitä ehkä tarvitsisi kirjoittaa auki kenellekään nähtäväksi. Tuolla tavalla vain tulee enemmän tai vähemmän vahingossa työnnettyä se toinen vieläkin kauemmas ja sitten suhunkin sattuu :/ Tsemppiä!

      Poista
    2. Siis pakko minunkin nyt kommentoida tätä asiaa... Mun mielestä ihan näin rehellisesti sanottuna toi K.K. on aivan helvetin ahdistava kirjoittaminensa viesteineen ja alkaa vaikuttaa jo sairaalloiselta toi sen touhu. Eniten mua kiinnostaisi tietää miten Noora ITSE kokee tämän tilanteen...? Ja haluan myös vielä korostaa, että en siis millään tavalla halua olla loukkaava tai hyökkäävä tätä K:ta kohtaan vaikka tämä kommenttini vaikuttaa ehkä turhan aggressiiviselta, mutta tämän K:n kannattaisi nyt kyllä todellakin miettiä toimintaansa. Vaikka en tiedäkään Nooran omaa mielipidettä asiasta niin mulla ainakin tulee kylmät väreet ja jäätävä ahdistus pelkästä ajatuksesta, että omalle kohdalle sattuisi tällainen samanlainen tilanne...

      Poista
    3. Noora oletko tehnyt rikosilmoituksen stalkkeristasi K.Ksta? Eikö tuo ole hiukan hämärää, minusta ainakin hyvin pelottavaa!

      Pidä puolesi!
      Kirjoittele taas. Vaikka kesästäsi?

      Poista
    4. Huh huh jopas menee hulluksi!
      Mä mitään stalkkeroi :D siksihän oon kysellyt, etten vaan aiheuttaisi suotta ahdistusta!

      Tykkään vaan Nooran kirjoituksista ym, ja blogin alusta lukeneena kehitin jonkinlaisen tunnesiteen, kun itsellänikin on ollut paljon vaikeita juttuja. Tahdon edelleen vaan nähdä ja kuulla kaiken olevan hyvin.
      Kaikkea hyvää kaikille teille.. p.s. ottakaa kukkahatut pois päästä :D

      -K.K.

      Poista
    5. Niin kiitokset ymmärryksestä ja vinkeistä, kyllä mä saatan joskus olla ahdistava ku alan ihme mielentiloissa kirjoittaa ja joo, välillä tulee ihan typerä olo jälkeenpäin kun lukee aiempia kirjotuksiaan. Niille jotka epäilee, mitään pahaa en kellekään tarkoita enkä halua ahdistella ja siks oon Nooralta kysynyt eikä oi ainakaan sanonut että häiritsisi, mut tommosella pirujen maalaamisella kyllä saa ihan mistä vaan pelottavan.

      -K.K.

      Poista
    6. Olen tuo 13.54-anonyymi ja en kyllä ymmärrä mistä rikosilmoitus pitäisi tehdä? :D Ei K nyt ihan niin villi varmasti ole. Mutta tosiaan itse en edes ajatellut että mitään pahaa haluaisit tehdä tai että tää olis nyt mikään tuleva Iltalehden lööppi, siitä ei pelkoa! Noora ei ehkä oo halunnut vastata ihan vaan ettet loukkaantuisi ja toivonut et asia unohtuisi. Näin ainakin itse silloin joskus tein kun kaikki vaihtoehdot tuntuivat yhtä huonoilta. Mut tsemppiä K! Toivottavasti et liikaa jää Nooraan kiinni!

      Poista
    7. Hei, en ole liiaksi tai juuri mitenkään kiinni, ei huolta :D Mitä sanoin ajatuksissa olemisesta, niin juu mietin monesti moniakin askarruttavia ihmisiä monia kertoja päivässä. Nooraa tarinan järkyttävyydenkin takia paljon.

      Välillä innostun kirjoittelemaan turhan tiuhaan tahtiin ja sävyyn, kun netissä sanat on enemmän välittömiä ajatusten ja fiilisten jatkeita, kuin tilanteisiin, ihmisiin ja ympäristöön sopivaksi säädettyjä niinkuin kasvotusten juteltaessa.. ja jos siitä jostain syystä ahdistuu niin sanominen auttaa, vaikka komentais painumaan jonneki niin ymmärrän tietysti.

      Se nauratti, että mitähän ihmeen rikollista mä olen tehnyt? :D

      -K.K.

      Poista
    8. Mäkin mietin että mistä toi rikosilmotuskommentti revittiin :D ja tietyt seikat sivuutan, koska en tiedä miten reagoida. Mitä itse vastaisitte, jos täysin tuntematon ilman nimeä tai kasvoja tulisi sanomaan että on ihastunut kivien ja kirjoitusten perusteella?

      Poista
    9. Niinpä, en ihmettele :D niinkuin sanoin, välillä ehdin miettiä vasta myöhemmin mitä on tullut kirjoitettua :/ :D
      Sori... :D

      -K.K.

      Poista
  11. Kympistä kysyisin... Kertoisitko vähän lisää ryhmistä, mitä siellä tehdään? Onko siellä lounasruokalassa yleensä kovin ruuhkaisaa? Mitä aamupalaksi laitetaan? Onko tuntunut rankalta? Mikä on poissaolosysteemi, jos esim. sairastuu? Ollaanko siellä vähintään se 10 viikkoa? Jos tulee esim. paniikkikohtaus päivän aikana, josta seuraa usein huono olo ja itseään täytyy koota pitkäänkin, voiko siellä silti olla? Onko siellä sellaisia, jotka ovat olleet jo aiemminkin, eli voiko tarvittaessa mennä uudestaan, tai voiko olla myös pidempään kuin 10 viikkoa? Kiitos jos vastailet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en hirveesti uskalla paikasta täällä netissä kertoa etten jaa väärää tietoa tai mielikuvia. Ennen osastolle tuloa on pakollinen tutustumisryhmä, jossa kysymyksiä voi esittää ihan henkilökunnalle :)

      Poista