Nyt istun tässä blondi väri päässä. Pitää saada tukka kuntoon, koska lauantaina on voimauttavan valokuvauksen kuvauskerta! Yritin saada hiuksista harmaat, mutta nyt nää on siniset joten... Vähän jännittää joutua kameran eteen ja luovuttaa rakas Nikon toisen käsiin, mutta ootan innolla tulevaa päivää Suomenlinnassa. Ajattelin vielä käydä kaupungilla katsomassa jos löytyisi jotain kivoja koruja tai asusteita.
Lisäksi mainittakoon, että oon semi-ylpeä itsestäni, koska oon saanut vähennettyä oksentelua. (eilisilta meni päin peetä, mutta pakko taas koota itsensä) Oon tehny tarkkoja suunnitelmia päiville, jottei oireilulle jäisi niin paljon aikaa, nähnyt enemmän ihmisiä kuin kahteen kuukauteen, käynyt ulkona syömässä ja kahvilla. Oon myös miettinyt paljon itseäni ja suhdetta sairauteen. Miksi edelleen roikun tässä kiinni, aiheutan tahallani itselleni pahaa oloa ja samalla koko lähipiirini kärsii. Puolituntemattomien suusta kuulen, kuinka tekisi mieli auttaa. Vaikka ainoa, joka minut voi pelastaa olen minä itse.
Hyvä että oksentelu on vähentynyt ja muutenkin ollut parempi fiilis!! Kyllä sä vielä sieltä kuules nouset :))
VastaaPoistaVoimia<3
:) :) :)
VastaaPoista