2014/10/11

Ten Points For A Razor Scooter

Melkeen kahden viikon syysloma. Dogikin oli muutaman päivän hoidossa. Sisko haki sen eilen, mut mietin et hakisin tänää parhaan kaverini takas valvomaan mun painajaisia. En kestä kolmea kauhuelokuvan pääroolia yössä. Kumpikohan rakastaa ja ärsyttää enemmän toista. Ollaa vähän liian samanlaisii.

näkymättömii peikkoi näkyvissä!
Mä yritän suunnata katseeni tulevaan. Se vaan on vaikeeta kun en näe tulevaisuutta paria päivää pidemmälle. En mä osaa sanoa, mikä on mieliala tai paino parin viikon päästä. En voi luvata kellekään mitään, koska lupauksia ei voi rikkoa. Oon valinnu ens jaksolle yhden ruotsin- ja kolme pitkän matematiikan kurssia (jotka oon aiemmin jo suorittanu 9-8-7 arvosanoin). Kuusi vuotta nuorempi pikkusiskoni, joka on tällä hetkellä suunnilleen tasoissa lukio-opinnoissa kanssani, sanoi etten tuu selviämään. Toinen (vuoden nuorempi) taas sanoi, että easy-peasy, oonhan mä noi jo käyny! Ja ollu aina matemaattisesti lahjakas. Mutta pitkä matsku?!

Matematiikan tunnit ois päivällä Roballa ja Laivurinkadulla, ruotsi B4 illalla yläastebestfriendin kaa.
Pelkään / toivon pääseväni silti osastolle. BMI on (edit: poistettu), seulatkin jo toiv. negatiiviset.
Kuin idiootti olin ku en valinnut verkkokursseja! Matikat sinänsä sama, mut ruotsin tunneille mun on pakko päästä! Ei ne voi osastoltakaa eristää mua koko maailmasta!

Ainii, lyhyen ruotsin kolmoskurssistä tuli 10. Ulfåsassa sanottiin, etten tuu ees pääsee läpi mut HAH, siinäpäs näitte! Mutsi sano, että numero on liian hyvä, muut oli vaan ihmeissään. Mutta ha-loo? jos on vaan yhtä ainetta, niin todellakin siitä on saatava täydet pisteet? Eri asia jos käy koulua joka päivä klo 08-16. Silloin oisin kelpuuttanut ehkä kasinkin.

portaita ylös, hissillä alas
Nyt on hiusväri päässä. Tyvikasvu vaan saatava pois. En tiiä oliko joku kommentoinu täällä 10cm juurikasvusta, vai oliko pelkästään unta, mutta nyt on LÓrealin Extreme Platinum päässä. Kävin tänään Sokoksella, kun Stockan Hullujen Päivien ruuhkaan ei uskaltanut. Kauheesti oli sielläki väkeä liikkeellä, ei voinu kattoo ihmisii silmiin, joten tuijotin lattiaa.

Kirjastosta tarttui opuksia mukaan vaan nuorten osastolta, ei riitä keskittyminen kapulakieleen. Tai muisti dekkareihin. Haluisin sidukan.

23 kommenttia:

  1. Aaarrkkk-gghh!v Keltaiset hiuxzet apuwa ;__________;

    VastaaPoista
  2. Kauheeta nähdä millaiseen kuntoon oot joutunut :´´´´´´´´´´´´´´(

    VastaaPoista
  3. Sä vaikutat hirmusen ihanalta ja mukavalta ihmiseltä ja on tosi harmi kuulla/nähdä että sulla menee huonosti. Voimia elämän ja kaiken kanssa! Mä uskon ja tiedän, että joku päivä sunkin elämässä kaikki palat loksahtaa kohilleen ja oot terve ja onnellinen. Sä ansaitset sen.
    Ja hei suuret onnittelut ruotsin kympistä ja onnea tuleviin opiskeluihin!

    VastaaPoista
  4. Olisko parempi jättää noi bmi-lukemat julkaisematta, vai mikä on pointti? Tai noi kuvat tekstein "hissillä alas, portaita ylös". Ihmetteletkö ihan tosi, miksi et toivu? Katso itse omia tekstejä, lue nää ja koe. Siinä sulle vastaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele, kun ei tää ihmettelemällä parane. Luen näen ja koen, mutten nää järkeä siinäkään, että uskottelen lukijoille voivani übersuper mahtavasti. Siitähän vasta joku triggeröityis jos keksisin teille unelmäelämää vaikeasta alipainosta huolimatta.

      Anteeksi, en osaa lukea kirjoittamieni rivien välistä, joten mikä se vastaus olikaan?

      Poista
  5. ^^ mullakin vähän häiritsee nää sun anoreksii ihannoivat jutut näissä sun nykyisissä kirjoituksissa kun luulin että haluaisit parantua mutta et sä taidakkaan sitä ollenkaan haluta, esimerkkinä juurikin tuo "portaita ylös hissillä alas" -teksti ja bmi-lukemat tässä ja edellisessä tekstissä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raah, no ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitenkään ihannoivasti. Poistin painoindeksit näistä kahdesta viime postauksesta, mutta ikävä kyllä sairaita postauksia on vuosien kuluessa tullut kirjoitettua blogi täyteen, etten ajatellut omaa nenää pidemmälle bmi:n mainitessani.

      Poista
  6. Anoreksia on sairaus ja kun sitä sairauspäissään kirjottelee ja bmi:t ja muut pakkomielteet pyörii päässä niin mitenköhän tervettä tekstiä te kuvittelette että siinä tilassa voi kirjoittaa. Jos ette ole sairautta itse kokeneet niin parempi olla arvostelematta. Se parantuminen ei ihan niin yksinkertaista ole, että jos minä nyt päätän niin sitten paranen. Kyse on mielisairaudesta ja sitä kun eivät ihmiset tunnu saavansa kalloon. Kun mieli on sairas eivät ajatukset ole kovinkaan selkeitä eikä osaa ajatella järkevästi tai toimia itselleen hyvällä tavalla. Tiedän tämän kokemuksesta. Minäkin monesti halusin parantua mutta en sitten kuitenkaan. Vaikea selittää mutta tietyt asiat vain estävät sen ja mieli huijaa itseään. Itse selvisin anoreksiasta vain sairastumalla bulimiaan ja tässäpä sitä ollaan bulimikkoina. Onko nyt hyvä. No ei todellakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että näitä juttuja muutenkaan lukee moni, jolla ei olisi asiasta mitää henkilökohtaista kosketusta. Tai jos ei sitten satu olemaan kirjoittajan läheinen. Itsellä myös kymmenen vuoden anoreksia-bulimia-helvetti alla, josta olen tällä hetkellä hyvillä vesillä. Eli ... Mutta eihän toisesta voi tietää kuin sen mitä kertoo. Ja halusin kommentillani kyseenalaistaa noita pro-ilmiön alaisia osia muuten sangen taidokkaasti kirjoitettavassa tekstissä.

      Anonyymi 20.02

      Poista
    2. ANteeksi nyt vaan mutta itsellänikin on syömishäiriötausta ja nään että tässä vaiheessa Nouy vielä pyörii siinä anoreksiaa ihaltavassa vaiheessa kun tänne tuollaisia tekstejä kirjoittaa.

      Poista
    3. Niin no sitten varmasti ymmärrät kuinka sairaalla tavalla sitä on ylpeä siitä bmi:stään ja haluaa toki sen julki kirjoittaa. Niin ainakin itselläni oli :) Itse ymmärsin "portaita ylös, hissillä alas" taidokkaasti metaforana siitä kuinka hitaan ja pitkän matkan hän kapusi ylös kohti terveyttä ja kuinka nopeasti sitten vajosikin takaisin sairauteen. Mutta kuitenkin niin, että se liittyi myös pakonomaiseen liikuntaan, joten sen voi ymmärtää kahdella tavalla. En tiedä ajatteliko kirjoittaja näin monimutkaisesti mutta itse kyllä :D Kyllä näitä anoreksia blogeja lukee myös "terveet" ihmiset jotka eivät ole sairautta kokeneet :) Joku kumma tässä sairaudessa viehättää...

      Poista
    4. No juurikin näin, että helvetinmoisen työn saa tehdä terveyttä kohti ja sieltä tullaan tuplavauhtia alas. Bmi:n julkaisen, koska tulevaisuudesta tietoakaan. Jos kuolen huomenna, niin ihan vaan näytöks muille ettei hauta vaadi sitä painoindeksi kymppiä.

      Poista
    5. Taistele pikkuinen! Älä anna periksi. Itkisin jos kuolisit vaikka en sinua tunne ja sinulle olen vain joku anonyymi. Se tuntuu pahalta ja on vaikeaa, mutta yritäthän kaikkesi syödä. Tietenkään syöminenkään ei takaa elämän jatkumista kun kehoa on kidutettu vuosia, mutta se pienentää todennäköisyyttä, että sinun matkasi päättyisi liian aikaisin. Toivon niin kovasti, että mielesi eheytyisi ja saisit käsiteltyä ne asiat jotka sinut tähän tilaan ajavat yhä uudestaan ja uudestaan.

      Poista
  7. Ei Sinun tarvitse luvata kenellekään mitään. Mutta olisi hienoa, jos voisit yrittää luvata ihan vain itsellesi tehdä parhaasi. Se ei todellakaan tarkoita, että heti ja aina pitäisi onnistua. Yrittäisit vain pitää tavoitteesi kirkkaana mielessäsi, niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä. Yhden konkreettisen lupauksen toivoisin Sinun kuitenkin pystyvän itsellesi tekemään: jos ja kun Sinulle tarjotaan osastolta paikkaa, niin älä tee koulukursseista kynnyskysymystä. Jos Sinua ei kuntosi puolesta vaikka ihan heti laskettaisikaan kursseille. Miltä kuulostaa?

    Onnea kuitenkin hienosti suoritetusta ruotsin kurssista! :)

    Nyt toivon, että pääsisit kohtapian aloittelemaan hidasta (hissi)matkaasi ylös, ja että ne (lasi)portaat alas ajan myötä murtuisivat, häviäisivät, katoaisivat konsanaan...

    Rauhallista syyslomaa. Toivottavasti siskosi malttaa luopua dogista hetkeksi, ja saisit karvaturrin taas seuraksesi, mörköjä vastaan tappelemaan... <3

    VastaaPoista
  8. Ruotsin kurssit kerkeet hoitaa millon vaan tulevaisuudessakin... Osastolle kerää voimia, jos sinne on mahdollista päästä! --> Anna itselles apua! Vaikka noi sh-piirit ei parhaita mahdollisiakaa ole. Mä mietin viime yönä ikävä kyllä myöskin sitä, ettei sua olis enää... Ja se tuntu pahalle! Tsemiä! <3 Olet rakas kaikesta paskasta huolimatta! Toivon, että tää VihaRakkausSairaus antais sulle edes hetken aikaa voida paremmin ja tilaa hengittää. Koita nauttia syyslomasta ja huilia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tolla paskalla tarkotan sairautta. Olitpa sitten millanen tahansa, oot paras oma itses!

      Poista
  9. Mahtava suoritus ruotsin kurssista, mutta älä ota paineita matikasta ja muista. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin, ja nyt on oma vointi etusijalla. Toivottavasti seulat on puhtaat, niin pääsisit osastolle. Voimia!! <3

    VastaaPoista
  10. Turhaan sä sitä ruotsia luet ku tolla menolla sua ei enää pian oo olemassakaan ;<

    VastaaPoista
  11. Hei mehän ollaan samassa koulussa!:)

    VastaaPoista
  12. Aaagh sun asenne on jotenkin niin ärsyttävä... :/ Vähän sellanen hälläväliä, mutta ei kuitenkaan. Kun voisit yrittää ihan täysiä mutta et silti tee sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ei tunneta, oon livenäki rasittava! Yritäpä itse paahtaa täysillä päivästä toiseen, jos vaikka kokeilisit saada seuraavaan todistukseen kybän keskiarvon?

      Poista
    2. Niiin mutta kun en et sä tee sillä kympin keskiarvollakaan mitään, eikä kaikessa tarvii olla paras ja täydellinen... :/

      Poista
    3. Vertasin lähinnä siihen keskittymisen määrään, joka paranemisen eteen on annettava. Harvalla on kympin keskiarvo, paranemisen suhteen mä en täysiä pisteitä enää voi saada, mutta läpi tästä testistä on päästävä.

      ...jos joku ymmärsi?

      Poista