2013/03/10

Breakfast

Viime päivät on ollu jotenkin tasasempia. En tiedä miksi, mutta en ole ollut oikeastaan hetkeäkään yksin. Ei se viime viikolla riittänyt? Vähän on itsekäs olo, kun kulta on takiani jäänyt pois koulusta. Kaikki jaksaa huolehtia musta, vaikka ois omiakin murheita. Ei kuitenkaan lääkkeiden väärinkäyttöä, alkoholia tai muuta.

Ens viikolla tuntuu olevan paljon ohjelmaa. Maanantaina on poli, tikkien poisto ja hoitaja tulee syömään. Tiistaina lähdenkin sitten mummille vähäks aikaa ja loppuviikosta äiti haluis et tulisin käymään.

Olin yhden yön porukoilla ja tuntu, että oisin voinu jäädä sinne koko viikonlopuks. Oli jotenki helppo olo, kun äiti huolehti kaikesta (ruoanlaitosta). Ja vaikka söin paaaaaljon, ei paino ole noussut. Tai en tiedä miten luotettava meidän vaaka on.

Torstaiaamuna olisi ollut aika ravitsemusterapeutille. Unohdin laittaa kellon soimaan. No, saapahan siitä kivan laskun peruuttamattomasta ajasta...

Toi toinen vielä nukkuu, syön tääl yksinäni aamupalaa. Vai jättäiskö syömättä tai odottais että toi herää? Äääää-äääääää. Ehkä mä odotan, jotta saan varmasti kaiken alas.

1 kommentti:

  1. Mukavaa, että päiviisi sisältyy tekemista, vie varmasti ajatukset pois ikävistä asioista. Se, että kultasi jää pois koulusta, kertoo, että hän sydämestään rakastaa sinua ja haluaa auttaa. Myös hän iloitsee siitä, ettet ole lätrännyt alkoholin ja lääkkeiden kanssa, ihanaa myös, että olet saanut syötyä. Varmasti välillä kotiin meneminen tekee sinulle hyvää.
    Mukavaa orastavaa viikkoa ja jatkahan tsemppaamista samalla tavalla! <3

    VastaaPoista