2012/01/12

Boys Don't Cry

Mihin ahdistus on kadonnut? Tuntuu, että olen aivan eri ihminen kuin jouluna. Silloin mietin vain itsemurhaa, terää seikkailemassa vaalealla ihollani ja lääkkeiden yliannostusta. Muuttaako rakkaus ihmistä todella näin? Annan rakkaani keittää minulle puuroa, jota en viime vuoden puolella suostunut missään tapauksessa syömään. Aamupala oli mielestäni täysin turha ateria (niinkuin kaikki muutkin ruoka-ajat). En voinut pistää suuhuni mitään oksentamatta. Ei se edelleenkään helppoa ole, ei läheskään, mutta ehkä pienenpienillä hiiren rotan askelilla mennään eteenpäin.

Vaa'alla en ramppaa viittä kertaa päivässä, kuten ennen. Yritän unohtaa sen lukemat ja ainoat numerot, joihin jaksan välillä keskittyä on askelmittarin digitaalinen näyttö. Vaikka tänäänkin jätin sen vain laukun pohjalle ja kävelyn sijaan kuljin laiskasti bussilla.

Vähän ahdistaa, kun tuo tyttöni sai vihdoin töitä. Ei sillä, etten olisi iloinen hänen puolestaa. Itselleni vain tulee niin turha ja saamaton olo. Vuodesta toiseen roikun mukamas lukiossa, luen pari kurssia vuodessa ja elän Kelan ja vanhempien rahoilla. Ja heti kun saan vähänkin rahaa tuhlaan kaiken vaatteisiin, joita minulla on ennestäänkin jo ihan tarpeeksi. Itkettää ihan.

Ahdistaa. Ehkä voisin pitkästä aikaa viillellä. Eihän viime kerrasta ole kuin viikko. On vain niin sekava olo, en ota itsestäni selvää. Toisella hetkellä olen onneni kukkuloilla, seuraavaksi ryven itsesäälissä ja itseinhossa. Miksi pysähdyn peilin eteen, kun kuva kuitenkin valehtelee? Miksi syön kun kuitenkin vain lihon? Ehkäpä elääkseni.

Ja huomennahan juhlitaan, kun tänään ollaan vaan siivoiltu ;----)

8 kommenttia:

  1. Paljon voimahaleja sulle! Ihanku olisit kirjottanu tän postauksen mun elämästä.. :( Olen muuten menossa pian samalle osastolle missä sinäkin käsittääkseni olit (Himpun kanssa, eikö?), toivon ja jännitän kovasti että saisin sieltä vihdoin apua.

    VastaaPoista
  2. Mie vaan, toivottavasti nelonen auttaa sua ja pystyt ottamaan hoidon vastaan. Rohkea päätös, hyvähyvä :)

    VastaaPoista
  3. alussa tuli vaan mieleen, että HYVÄ NOUY! (kirjotin eka nimen, mut en tiiäkkään voinko pistää). mutta se latistui vähän. mutta silti. hyvä kun saat syötyä vähän paremmin ja kaikkea.
    älä viillä, jospas saisit pidenettyä tuota jaksoa enemmän. ite junnaan kans vaan paikoillaan. junnannut jo 2½ vuotta. mutta katotaan mitä tulee. turhaa kai siitä on stressata. enemmän stressaan vain siitä, että niin moni muu on valmis niin moneen muuhun elämän muuttumiseen paitsi mä. se kyllä ahdistaa. mutta ei voi mitään. näillä mennään. -tällä hetkellä.

    VastaaPoista
  4. rakkaus on jännä juttu :------) anna sen pelastaa sut niin kuin se pelasti mutkin !

    VastaaPoista
  5. ETET nyt viillä!! Eiei!

    Hyvä että sä olet rakastunut. Oon onnellinen, että asiat on paremmin kuin viimeksi. Sä olet vahva nainen.
    Halaus♥

    VastaaPoista
  6. Kyllä mä viilsin, vaikken kovin syvään. Kun viiltää vanhojen arpien päälle, ei haavat levähdä. Nyt pitäisi selvitä taas pari päivää kotona, kun olen ollut tyttöni luona koko viikonlopun. Mutta ihan positiivisella asenteella mennään !

    VastaaPoista
  7. Oot siis lesbo?

    VastaaPoista