Kouluahdistusta. Eilisilta oli melko paha. Viiltelin ja melkein itkin, ainoa vain ettei kyyneleitä tullut. Tuntui, että maailma kaatuu päälle. Kun ajattelin koulua, tuntui että en ikinä selviä siitä. Täysistä luokista, yrittämässä olla normaali nuori muiden keskellä ja opiskella. En ole viiltänyt koko kesänä, mutta nyt on ranteessa taas muutama ruma verinen jälki. Napsin illalla temestani loppuun, eikä uutta reseptiä ole, ei minun pitäisi enää edes kyseistä lääkettä syödä.
Koulussa istuin, esitin osaavani. Ahdisti ja teki mieli vain rynnätä luokasta ulos. Mietin mitä muut ajattelisivat jos vain poistuisin tavaroineni. Mitä sanoisin opettajalle? "Anteeksi, mutta mä nyt vaan olen tämmöinen vammainen ihminen, joka ei kestä tätä tilannetta."
Tänään kanavoin ahdistustani shoppailuun
Huomenna vihdoin katsomaan Harry Potterin viimeistä osaa. Sitä ennen pitäisi käydä lääkärintapaamisessa, joka ei yhtään innostaisi. Katsella kun vaaka näyttää, että olen lihonut ja esittää olevansa tyytyväinen itseensä.
Jos sä viilsit syvään niin käy oikeesti terkkarilla niin se putsaa paremmin ja sitoo. Oikeasti, terkkari voi olla koulussa hyödyllinen tollasis ahdistustilanteissakin - eiks ne voi kirjoittaa esim poissaololuvan (jos sellaista tarttet, en tiedä onko teillä poissaolomaximia, jonka ylittäessä tulee hylätty)? Sillehän riittää pelkkä selitys että sua ahdistaa, on paha olla, ja että sulla on diag. depressio = that's it.
VastaaPoistaTiedän että sun on VAIKEAA mennä puhuu kellekään, mutta mä haluaisin että pitäisit itsestäs paremmin huolta. Oot oikeasti niin suloinen tyyppi. Jos tavattaisiin eri merkeissä ("terveenä") niin suhun olisi ihana tutustua.. (älä ota ofenssina että sanoin noin, oon kokopäivä urpo >_>)