Ruokakärryt kolistelevat hissistä. Päivällinen on pakattu suureen lämpökärryyn, josta se tarjoillaan potilaille. Minulle ruoka laitetaan kuitenkin eteen tarjottimella, en saa annostella itse. Muutenkin tänään siirryttiin nolla-startista starttiin.
Laatikkoruokaa, sitä kaksi desiä, jos noudatetaan ateriasuunnitelmaa. Jotkut hoitajat viisveisaavat siitä ja osan ruoasta saa jättää lautaselle oman arvioinnin mukaan.
Paino on noussut vajaa puoli kiloa. Ahdistaa niinkin pieni summa, joka on suuri minulle.
Jouduin tänään perumaan ajan Kivelän poliklinikalle. En mä sinne asti saa yksin lähteä, vaikka ratikalla pääsis suoraan. Ei, sen sijaan nukuin koko aamupäivän. Juttelusta ois ollut enemmän apua.
Ensi viikolla minulle soitetaan neloselta ja kerrotaan, milloin pääsen tulohaastatteluun. Ei siis kiirettä silläkään rintamalla.
Edessä on vielä iltapala. Viimeiset imaisut pillillä nutridrinkistä ja päivän ateriat ovat ohi. Vatsaan jää vain ällöttävä täysi tunne, josta ei pääse eroon.
tiiän tuntueen, kun maha on aina täys, eikä hellitä ollenkaan. :(
VastaaPoista