2018/01/02

2017

Selailin koneeltani tänä vuonna järkkärillä otettuja kuvia ja päätin tehdä pienen koosteen viime vuodestani. Vaikka nyt muutaman kuukauden on mennyt vähän kurjemmin, tuli etenkin alkuvuoden kuvia valitessani hyvä olo kun muistelin ihmisiä, tapahtumia ja ilmoja.

TAMMIKUU

Mulla oli hyvä ja rauhallinen olo itseni kanssa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mulla oli ensimmäistä kertaa täysin oma vuokra-asunto ja vieläpää Etelä-Helsingissä, jossa tunnen oloni kotoisaksi. Valokuvasin paljon ja arki toimi.



HELMIKUU

Myös fyysinen vointi koheni koko ajan, joten hankin salikortin ja ensimmäistä kertaa sain painoni nostettua normaaliin. Päätin myös monen vuoden haikailun jälkeen vihdoin hankkia itselleni hamsterin ja haettiin Demi-vauva kasvattajalta Turusta asti.




MAALISKUU

Putkiremontin takia tuli taas muutto, mutta onneksi aivan nurkan taakse. Mulla alkoi myös päiväsairaalajakso Aurorassa. Oma kroppa ahdisti, mutta samalla oli upeaa huomata mitä kaikkea (lähes) terveellä kropalla oikeasti jaksaa tehdä. Nautin liikunnasta, vaikka luulin etten enää ikinä siihen kykene.




HUHTIKUU

Päivät päiväsairaalassa ja uusien taitojen opettelu väsyttivät ja vapaa-ajalla nukuinkin paljon. Silti vuorokausi- ja ruokarytmi pysyivät hyvinä. Luontokuvauksen lisäksi myös keikkakuvaus alkoi kiinnostaa enemmän.




TOUKOKUU

Sää alkoi muuttua kesäisemmäksi ja ihailin luonnon heräämistä. Jaksoin nähdä kavereita sen sijaan, että olisin jäänyt vain kotiin neljän seinän sisälle.





KESÄKUU

Pukeutuminen kiinnosti ja musta oli kiva suunnitella asukokonaisuuksia, kun ulkona kerrankin tarkeni. Deminkin kanssa tuli puuhailtua sekä aamuin että illoin, kun neiti kerran oli hereillä.




HEINÄKUU

Päiväsairaala jäi tauolle ja "lomalla" juhlin Prideja, istuin kavereiden kanssa puistoissa, kävin festareilla ja vietin viikon purjeveneellä. Unirytmi oli mitä sattuu, mutta kesällähän kuuluu valvoa?




ELOKUU

Palasin vielä kolmeksi viikoksi päivikselle, minkä jälkeen aloitin Vamoksessa kolmena päivänä viikossa. Uuteen paikkaan totuttelussa kesti, mutta tykkäsin ryhmästä. Paras ystäväni synnytti pojan ja pääsin kummiksi ♥




SYYSKUU

Taas tuli muutto eteen ja vaihdoin kaupunginosaa. Uusi kämppäni on paljon isompi kuin entiset, joten kotona on yhä aika tyhjää. Mulla meni useampi kuukausi ennen kuin sain tavaroita muuttolaatikoista paikalleen.



LOKAKUU

Syömiset olivat muutaman kuukauden aikana menneet pahasti alamäkeen, joten sain lähetteen syömishäiriöklinikalle ja kävin syksyn aikana kolmella hoitojaksolla päiväosastolla. Kävin myös mummolassa hakemassa tuulta siipien alle, mutta kotona syömiset eivät ottaneet sujuakseen.



MARRASKUU

Poltin paljon tuoksukynttilöitä pimeässä istuen. Jaksaminen oli niin maassa, että päätin jättää Vamoksen toistaiseksi tauolle. Ajatukset olivat kiinni ruoassa ja liikkumisessa. Aloin pelätä, että kroppa ei kestä enää jatkuvaa oksentelua ja rääkkiä.



JOULUKUU

Mieliala oli aika matalalla ja välillä olin suorastaan toivoton, kun en saanut otetta syömisiin osastosta huolimatta. Silti yleistä tunnetta kuvailisin sanalla toivokas. Odotin joulua ja kävin monella keikalla.





En pidä uudenvuodenlupauksista, mutta tavoitteeksi tälle vuodelle asetan oman hyvinvointini. Yritän taas etsiä asioita, joista nautin ja huolehtia itsestäni. Kroppa kuntoon ja josko pääkin tulisi pikku hiljaa perässä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

2017/12/27

Christmas time is once a year

Joulun pyhät ovat ohi, joten tulin kirjoittelemaan omasta joulustani. Vietettiin aattoa perheen kesken ja joulupäivänä isovanhemmat tulivat kahville.


Heräsin aattona jo kahdeksalta herätykseen. Söin aamupalaa ja katsoin jonkin aikaa Joulupukin kuumaa linjaa, mutta sitten alkoi väsyttää niin, että menin pariksi tunniksi takaisin nukkumaan.

Katsoin kotona vielä Lumiukon ja avasin suklaakalenterin vikat luukut, ennen kuin lähdin vanhempien luokse lounaalle.


Syötiin riisipuuroa ja äiti sai taas mantelin. Mulla oli mukana ravitsemusterapeutilta saadut ohjeet joulun ruokailuita varten ja niiden mukaan menin lounaan ja päivällisen. Join myös viimevuotisen tee-kalenterin vikan "luukun".



Neljältä olisi ollut joulukirkko, mutta koska suuresta tavaramäärästä huolimatta unohdin tekemäni seitankinkun kotiin, lähdin sitä sporalla hakemaan ja kirkko jäi. Pikkasen ketutti.

Viiden maissa toinenkin siskoni saapui poikaystävänsä ja Lunan kanssa. Lunalla oli hirveä touhotus tuoda palloa kaikille ja tarkastaa lahjat kuusen alta.


Päivällisellä oli alkuruoaksi lähinnä kaloja ja mätejä, joten kasvissyöjänä odotin suosiolla pääruokaa ja että saan annoksen koottua lautasmallin mukaan yhdelle lautaselle. Seitan oli yllättävän hyvää siihen nähden, että multa loppu valmistusvaiheessa melkein kaikki kesken. Lisäksi (omalla lautasellani) oli laatikoita, papuja ja herneitä, vuohenjuusto-uunipunajuuria ja tomaattia. Porkkanalaatikkoa otin vielä lisää.



Leikin tonttua ja jaoin lahjat kuusen alta. Luna toimi apurina ja "tarkasti" jokaisen paketin ennen kuin annoin sen vastaanottajalleen. Onneksi koira löysi lopulta myös oman pakettinsa ja piiloutui pöydän alle syömään uutta luutaan.





Lahjaksi sain uuden puhelimen, pari sinistä Iittalan Kastehelmi -kynttilälyhtyä, hius- ja kasvonaamion, rahaa, teetä ja suklaata.

Siskot lähtivät kotiin yhdentoista maissa, mutta itse jäin porukoille yöksi, koska julkiset eivät enää kulkeneet. Luna jätettiin mun seuraksi ja nukuttiin yhdessä sohvalla.


Joulupäivänä koira herätti mut seitsemältä antamaan ruokaa, minkä jälkeen se tuli peiton alle vielä hetkeksi nukkumaan. Aamupalaksi söin eilistä riisipuuroa ja leipää. Päivällä käytiin vanhempien kanssa kävelyllä pursiseuran saaressa ennen kuin isovanhemmat tulivat iltapäivällä kahville.

En ollut jaksanut hakea agar agaria, joten juustokakku oli tehty liivatteeseen. Harmitti, koska oli kuulemma hyvää. Söin sitten kaksi torttua, pipareita ja suklaata.

Oli mukava joulu ja selvisin ilman isompia ahdistuksia. Mitä teidän jouluun?

2017/12/20

In the middle of nowhere

Tänään oli lääkärintapaaminen syömishäiriöklinikalla, ja näin entistä polityöntekijäänikin käytävällä. En muista mitä kaikkea lääkärin kanssa tuli juteltua, sillä tunsin olevani ihan pihalla. Yritin kovasti keskittyä ja näyttää siltä, että olen läsnä, mutta silti osa sanoista meni ohitse. Hoitoni klinikalla kuitenkin päättyi tähän, sillä tarkoituksena oli, että käyn vain intervallit päiväosastolla ja jatkan sen jälkeen taas normi psykanpolilla.
 

Kävelin kotiin ja tunnuin olevani irrallaan muusta maailmasta, taas jossain näkymättömässä kuplassa. Kävin kaupan kautta ostamassa kukkakaalia ja joulutähden, kuuntelin musiikkia ja odotin vihreiden valojen vaihtumista. Outoa, että näin epätodellinen olo iskee nyt kun olen syönyt ja nukkunut kunnolla.



Perjantaina kun päivis loppui, tuli vähän haikea olo. Mitä nyt? Sama tunne palasi tänään. Olen paremmassa voinnissa kuin lokakuussa aloittaessani päiväosastolla, mutta silti tunnen oloni hyvin epävarmaksi. Pitäisi kai olla positiivinen ja keskittyä onnistumisiin, mutta silti en voi olla ajattelematta, että "tätä hyvää kautta" on jatkunut vain viikon ja siitäkin puolet osaston tuella. Lääkäri kyllä sanoi, että tarvittaessa voin tulla taas uudestaan päiväosastolle, mutta kun haluaisin nyt sen verran tukea, että pysyisin poissa noista osastokuvioista.



Onneksi on yksityinen psykoterapia, jossa keskitytään syömishäiriöön, mutta sekin olisi tarkoitus jättää tauolle dkt:n ajaksi. Te lukijat, jotka ootte dkt:hen osallistuneet, koitteko sen auttavan epävakauden ohella myös syömishäiriöoireisiin?



Kotona oon siivonnut ahkerasti ja mut tuntevat ihmiset olisivat varmaan ihmeissään siitä, kuinka siistiä täällä on. Oon muutenkin ollut energisempi ja saanut asioita hoidettua. Vastavuoroisesti olen ollut myös äärettömän väsynyt ja ottanut pitkiä päiväunia sekä aamupalan että lounaan jälkeen. Mun on vaikea asettua aloilleni ja kohdata ahdistus, joka iskee kun uskallan hidastaa.



Huomenna ollaan menossa siskojen kanssa vanhemmille leipomaan pipareita ja koristelemaan kuusta. Toivottavasti Lunakin on tulossa, tarvitsen koiraterapiaa :)

2017/12/16

Päivisjakso nro 3

Viimeinen kaksiviikkoinen intervalli syömishäiriöpäiväosastolla on nyt takana.
Ensimmäinen viikko meni jotenkin ohi, enkä meinannut saada otetta mistään. Viikko oli itsenäisyyspäivän takia lyhyempi, eikä meillä ollut yhtään "pitkää päivää", eli päivällistä osastolla. Tein kyllä suunnitelmia ja ruokaakin, mutta syöminen jäi ajatuksen tasolle.

Tällä viikolla olen onneksi saanut taas syömisistä kiinni. Oon pystynyt lopettamaan oksentamisen ja syömään kotonakin ateriasuunnitelman verran. Kyllä, ahdistaa ja tekee mieli kompensoida, mutta yritän muistuttaa itselleni, etten halua jatkaa sairastamista loppuikääni. Ja se tarkoittaa, että parantuminen menee nyt kaiken muun edelle.

Yksi tyttö on ollut kanssani kaikilla kolmella hoitojaksolla ja on mukavaa, että on ollut joku kohtalotoveri. Ollaan välillä naurettu vedet silmissä maailman tyhmimmille jutuille, ja torstain piparijuustokakun äärellä hoitaja totes, että taitaa olla hoitoväsymystä liikkeellä. Ehkä, tai sitten vain ruoanvalmistusryhmän aiheuttama ahdistus purkautui hysteriana.

Luin taas pari kirjaa ja olen kuunnellut joululauluja viltin alla. Kotona aloitin Greyn anatomian ensimmäisen kauden kai kolmatta kertaa. Mulla on dvd-boksit kuitenkin vain 9.-kauteen asti,joten sen pidemmälle en ole koskaan päässyt. Olen lämmitellyt kuumassa suihkussa ja hiuksiin laitoin taas harmaan värin.

Toivon, että saan pidettyä kiinni tämänhetkisestä päättäväisyydestä. En tiedä mitä hoitokuvioidern suhteen tapahtuu seuraavaksi. Bmi ei vielä riitä dialektisen käyttäytymisterapian (dkt) aloittamiseen, joka nyt monen vuoden odottelun jälkeen olisi muutoin mahdollista. Ensi viikolla on aika sh-polin lääkärille ja psykan polillakin pitäisi olla jossain vaiheessa hoitokokous, joten eiköhän asiat pian selkiydy. Sen kuitenkin tiedostan, että kaikki on kiinni minusta itsestäni ja siitä miten saan syömiset sujumaan.

Ensi viikolla ajattelin katsoa jouluruokien ohjeita ja tehdä ainakin seitankinkun aattoa varten. Joulu ei tänä vuonna aiheuta juurikaan stressiä: se kestää kuitenkin vain muutaman päivän ja ollaan ihan perheen kesken. Oikeastaan mä jopa jo odotan joulua, riisipuuroa, tunnelmaa ja valoja.

2017/12/03

"Joulun kanssas jaan"

Eilen lauantaina, kun oli vielä lunta maassa, kävin pitkästä aikaa valokuvaamassa. Iltapäiväaurinko sai lumiset oksat kimmeltämään ja mulla oli pitkästä aikaa vapautunut olo kun katsoin kaunista maisemaa ja etsin hyviä kuvakulmia.

Illalla oli vielä Haloo Helsingin keikka Hartwall areenalla. Luulin alkuun, että joudun menemään yksin, mutta onneksi kaveri suostui antamaan mun syksyiset töppäilyt anteeksi ja sain meille paikat permannolla kolmannesta rivistä.

Haloot julkaisi torstaina uuden itse tehdyn joululaulun, jota olen fiilistellyt viime päivät. Kuuntelin sen useampaan kertaan luontokuvausreissuni aikana, joten liitän kappaleen sanat osaksi valokuvapostausta:

"Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan
valoja väreissä taivaan ja maan
joku piiloutuu lahjavuorten taa, joku kadulle pulloja soittelemaan




Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii, jota varten tänne muka synnyttiin
mulla ei oo kiire minnekään, aion sulle kynttilän nyt sytyttää



Valkoinen maa, lunta sataa
tässä mä seison takki auki taas
tämä vuosi joitain suosi enemmän

Valkoinen maa, antaa sataa
tahtoisin päästä sua halaamaan
tänä vuonna, tämän joulun kanssas jaan



Joka päivä yritän sen ymmärtää kuinka tää kaikki joskus häviää
ja se rikkaus joka kuuluu elämään
sitä silmillä pysty mä en näkemään

Särkyköön suruni hetkeksi pois, eikä viha mun sisällä vaikerois
tahdon vain hetkisen hengähtää
aion sulle kynttilän nyt sytyttää



Valkoinen maa, lunta sataa
tässä mä seison takki auki taas
tämä vuosi joitain suosi enemmän
valkoinen maa, antaa sataa
tahtoisin päästä sua halaamaan
tänä vuonna, tämän joulun kanssas jaan

Luona nimettyjen kivien maan, vielä hetken kanssas olla saan

Kerran tänne ja kerran täältä lähdetään


Valkoinen maa, lunta sataa
tässä mä seison takki auki taas
tämä vuosi joitain suosi enemmän
valkoinen maa, antaa sataa
tahtoisin päästä sua halaamaan
tänä vuonna, tämän joulun kanssas jaan"

Ihanaa joulukuun alkua kaikille, vaikka sää on taas sateinen kuin marraskuussa. Mä oon polttanut tuikkuja kotona jo pitkin syksyä ja viime viikolla sain kaivettua valkoisen minijoulukuusen kaapista ja ripustettua jouluvalot olkkarin verhotankoon.

Miten te olette valmistautuneet jouluun? Löytyykö joulukalenteri, ja jos niin millainen? 

2017/11/29

The girl on the bridge

Oona on ollut nyt viikon ajan Helsingissä vierailulla, ja vaikka tällainen epäsosiaalinen tapaus olenkin, on ollut kivaa kun on seuraa. Eilen käytiin kiertämässä Töölönlahtea ja Linnunlaulun sillalla, josta tämänkin postauksen kuvat on otettu.


Oon viime aikoina ollut aika väsynyt ja halunnu olla lähinnä omissa oloissani. Viime viikon olisin voinut vain maata sängyssä ja missasinkin yhden lääkärintapaamisen ja toisesta myöhästyin. Lasku tulee perässä... Hoitokokouksessa sovittiin, että jätän Vamoksen toistaiseksi tauolle ja keskityn ensisijaisesti huolehtimaan itsestäni. Tällä viikolla onkin heti ollut paljon rennompi fiilis. Päivätoimintana voin kuitenkin käydä oman jaksamisen mukaan kulttuuripajalla ja Syli:n ryhmissä, ja ensi viikollahan olen menossa taas jo päivikselle.



Lauantaina Oona tuli mun luokse yöksi ja olisi halunnut dtm:n avajaisiin, mutta jätettiin yökerhoilut sikseen ja käytiin vain Kalliossa yksillä. Vietettiin siis iltaa mun luona, kuunneltiin musiikkia, katsottiin Marley & Me (itkettiin lopussa), ja puhuttiin asiat mielen päältä.

Sunnuntaina käytiin joulukadun avajaisissa ja Senaatintorilta ostettiin glögit ja piparit. Meinasin jäätyä pystyyn, joten lähdettiin joulupukin saapumisen jälkeen kävelemään Aleksanterinkadun toiseen päähän ja pistäydyttiin Suomalaiseen etsimään lyijykynää. Siellä olikin vaikka mitä ja mäkin ehkä ostin uuden jäsenen mun pöllöarmeijaan...


Tänään olin vihdoin katsomassa Tuntemattoman sotilaan isovanhempien kanssa. Oltiin valittu näytös väliajalla ja pullakahveilla ja oli kiva saada pieni tauko istumiseen ja kuunnella mitä ajatuksia elokuva oli herättänyt. Katsottiin filmiä varmaan vähän eri vinkkelistä sukupolvieron takia.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Syli:n kahvihetkeen yli puolen vuoden tauon jälkeen ja siitä jatkaa vanhempien luokse syömään. Lauantaina ois vielä Haloon keikka Hartwallilla, joten kaikkea kivaa on tiedossa.

Onko joku muukin ehkä tulossa kahvihetkeen tai Hartsulle?