2013/06/04

Roundtrip To Hell And Back

Tajuun, kuinka sairaita mun ajatukset on ollu. Kuinka paljon oon oikeestaan edistyny ja miten kuoleman toive on pysyny samana kaikki nää vuodet. Kaivoin mun vanhan päiväkirjan laatikosta ja päätin taas jakaa muutaman kirjoituksen kanssanne. Nää on vuodelta 2009, ajalta kun olin alaikäisenä nuorten suljetulla ja päiväosastolla. En suosittele lukemaan, jos kamppailette samojen ajatusten kanssa!
 
26.06.2009
Mun eka liikunta- ja ruokamäärämerkintä on viime vuoden tammikuulta. Kuinka kauan oon yrittäny laihduttaa? Tilanne on täsmälleen sama ku vuos sitte: juoksen läskinä Tähtärillä ja ihailen tulppaaneja, kuinka hentoja niiden varret on. Erona vaan, että osa kukista on kuollu. Mäki voisin kuolla mieluummin kun olla tämmönen mursu, vaik kaikille muuta väitänki "En mä haluu kuolla".

06.08.2009
Mä en voi tappaa anorektista minää, en selvii ilman sitä. Jos joku kuolee, sen on oltava minä. Koska en oo murhaaja, mut sairaus voi viedä hengen.

11.09.2009
Oon päässy nenämahaletkusta pois, mutta oksenteluu on liikaa. Sen takii mun ekg:ssäkin on jotain häikkää. Äsken oli keskustelu ravitsemusterapeutin kanssa, sovittiin, että lopetan jemmailun ja syön oikeesti listan mukaan nii ei tarvii lisätä ruokamääriä. Okei, yritän. Oikeesti...

12.10.2009
Oksennan verta, juoksen, itken. Mä annan sairauden päästä valloilleen. En osaa taistella sitä vastaan, mutta ehkä mun ei kuulukaan. Ehkä oon niin huono ihminen, että mun pitääkin olla heikko ja sairas, itsensä kiduttaja. En ansaitse parempaa elämää, ja tällä vauhdilla tulevaisuudesta on tulossa ihan paska. Rakennan oman maailman, johon ei kuulu mitään. Jään yksin. Oon yksin.

25.10.2009
Ota veitsi ja viillä. Sä oot epäonnistunu taas kaikessa. Vaikka antaisit kaikkes, se ei riitä mulle. Mutta tule ja seuraa, mä autan sua, teen susta paremman, palkitsen ja lohdutan. Sä et oo mitään ilman mua, vain varsa horjuvilla jaloilla, joten sun on pidettävä kiinni. Sä voit luottaa muhun.

03.12.2009
Taas niin.. VITTU! Miks helvetis ne tunkee mut tänne (B1:lle) saatana?! Nää on kaikki vaan mua vastaan, eikä oikeesti yhtään yritä auttaa. Tää ois varmaan verrattavissa natsileiriin. Protestoin. En syö iltapalaa tai jumppaan koko yön. Tää vitun "hoito" on vaan kidutusta. Mä oon ihan hukassa, en koe ees itteeni sairaaks, tää osasto vaan aiheuttaa kaikki mun ongelmat: ahdistus, viiltely, oksentaminen, jumppaus. Painonnousu, syömiset, istuminen ahdistaa ja noi vaan huutaa päälle.

14.12.2009
Jäin iltapalalla kiinni leipien piilottelusta. Tuli kokonainen nutri.Ahdistaa! Hoitaja puhu järkeä mun päähän, joten en menny oksentaa. Pitää sit jumpata salaa yöllä.
PS. Nukuin yöllä kolme tuntia, loppu aika meni jumppaamiseen ja seisoskeluun. Ei mul oo oikeutta levätä jos oon niin ahne ja tyhmä et syön kaiken mitä mun eteen kasataan. Mut jos en syö, tulee nenämahaletku...

29.12.2009

Se kuiskuttaa mun korvaan ja lupaa parempaa, kertoo kuinka paljon on mulle antanu. Se pyytää anteeks jos on joskus vaatinu liikaa ja antaa meidän riidat anteeks. Kyllähän ystävätkin välillä tappelee. Eikä ystäviä jätetä, kaiken sen jälkeen mitä on yhdessä koettu mä en voi hylätä sitä. Ja vaikka välillä epäilen, me jatketaan samaa matkaa. Ei ehkä koko loppuelämää, vaan siihen asti että löytyy sopiva hetki päästää irti.

Oisko se aika NYT? Mä en ajatellu elää loppuelämääni sairaana, mä tiedän, että tästä voi selvitä. Huomenna lähdetään matkalle ja lupaan tulla sieltä elävänä takaisin. Pärjätkää rakkaat :---)

18 kommenttia:

  1. pidä kivaa matkalla ! <3 nähdään sitten kun tuut takaisin :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää matkaa! Pidä huolta itsestäsi <3

    VastaaPoista
  3. Hyvää matkaa ihana! Pidä itestäsi huolta!!!! <3

    VastaaPoista
  4. 'Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus. "Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi. "Se, jota ruokit", vastasi vanhus.'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä. Noora nyt vihdoin sanoista tekoihin. Sun jokainen teksti nykyään lupaa parantumista, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Sulla on kiire.

      Poista
    2. Tämä teksti on kyllä erittäin osuva!
      Joskaan en ole Pinjan kanssa täysin samaa mieltä; olet noora kyllä edistynyt, mutta et tunnu uskaltavan ottaa utta askelta. Tosin sitä uutta askeltahan tässä postauksessa huhuiltiinkin, joten paljon voimia! ♥

      Poista
  5. Nyt ON se aika.
    Ihanaa matkaa Sinulle ja perheellesi, Noora! <3

    VastaaPoista
  6. Pidä hauskaa reissussa ja muista syödä sitä jäätelöä! :)

    VastaaPoista
  7. SE AIKA ON NOORA NYT! Tästä hetkestä lähtien sanot EI kaikelle paskalle joka vaan satuttaa suo. Sä et oo tehny mitään niin kamalaa et sun kuuluis kärsiä elämässäs yhtään millään tavalla!!
    Nauti matkasta ja koita unohtaa kaikki pahat asiat! Nyt tsempataan yhessä, ei enää sairaaloita ja ittensä kiduttamista, joohan? :---) Oon miettiny näit ihan samoja asioita ja eilen oikeen hoksasin et miks tuhlata kaikkeen inhottavaan tää yks ainut elämä joka meille annetaan. Koska sullekkin maailmassa on paljon hyvääkin vielä tulossa!
    Paljon voimia <3

    pinja

    VastaaPoista
  8. Hurjaa tekstiä, mutta se on nyt menneisyyttä, eikä siihen ole paluuta. Nyt on aika kääntää kelkka ja alkaa elää. Tsemppiä ja ihanaa matkaa, pidä itsestäsi huolta! <3

    VastaaPoista
  9. nyt vaan tosissaan katse eteenpäin kohti parempaa. olet jo nyt niin paljon päässyt eteenpäin, ainakin sellaisen kuvan sun teksteistäs on saanu(?)
    pidä oikeen paljon hauskaa matkallas! :)

    VastaaPoista
  10. Kato tää video, oon seurannut sua jo pitkään ja toivoisin et tästä ois apua, tai ainakin se herättäis ajatuksia:
    https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=x_55S9tDnNU

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti sulla kaikki hyvin.. <3

    pinja

    VastaaPoista
  12. Ootko jo tullu takas Suomeen? Vai lomalla vielä...

    VastaaPoista
  13. Paljon on sulla vuosia mennyt hukkaan anoreksian takia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän vuotta, jos lähdetään siitä kun jouduin jäämään pois koulusta. Vuosi tai pari enemmän, jos lasketaan mukaan aika, jolloin elämä oli tosi kurjaa ja tavoittelin vain hyviä numeroita koulussa ja vaa'alla.

      Poista